Farkusta uutta

Olen farkkutyttö. Kun farkut istuu hyvin, ovat ne yhtä mukavat kuin lökäpöksyt. Koska hyviä farkkuja on hankala löytää, kytän vanhat aina loppuun asti. Kahdet lempifarkkuni olivat jo jonkin aikaa olleet rikkinäisinä (käytössä) ja kun sitten pesin ne, en nostanutkaan niitä enää kaappiini, vaan laitoin suoraan ompelukasaan. Jotta en ottaisi niitä sieltä enää, oli niille pikaisesti suoritettava muodonmuutos.

Pikku-Ukolle tein haarem-farkut, pitkät resorit, jotta menisivät pitkään. NIIN tärkeät taskut olivat kuitenkin väärällä puolellä, hankala pitää käsiä takataskussa, joten voi olla ettei housuista tule lempparit. Jos Herra nyt ylipäätään suostuu niitä toista kertaa jalkaansa laittamaan. Kokeili siis, mutta lensivät samantien päältä. Minusta ihan söpöt kuitenkin, toivottavasti mieli muuttuu.



Housut on leikattu farkuista niin, ettei takataskuja tarvinnut purkaa. Vyötäröllä kuminauha resorin sisällä. muoks: ja kyllä, kelpaavat :)














Simpukalle tein suikaleista mekon. Hyvin oli yksinkertainen toteuttaa pelkällä ompelukoneella. Vyötäröllä pelkkä resori, hame on reilu meidän 6-vuotiaalle, itselle se oli liian lyhyt, olisi ehkä päässyt minun vaatekaappiini :). Jokainen sauma tikattu kaksoisneulalla, pinkillä langalla. Helmassa puuvillapitsi, kuulemma muuta ei tarvitse. (Itse olisin ehkä lisännyt applikaation)

Kotoosta

Pehemiä ja Verson Puoti myivät rikoota ja joustocollegea nimeltä Pohojalaaset, olihan sitä pakko ostaa, kun mainospuhekkin oli tällaane:

“Tälläinen kuva syntyi viime viikon uutisia seuratessani. Karhua ei lähäretä pakohon, vaa sitä mennähän kattomahan, jos se kirkoolla toikkaroo!” Kunnon meininkiä Puukkojunkkareilla! :D
Kuosin suunnittelu: Leena Renko

Aluksi kankahasta tehtihin päähine veljen poijaalle, airoolle pohojalaaselle miähelle. Siitä ei tietenkään kuvaa oo kukaan ottanu. Mutta samanlaane on tulos jouluksi, joten jos siitä joku tonttu kuvan nappaas.

Ittelleni tein koltun ens kesäks ja tairanpa hetikin sitä ruveta käyttämähän. Ja Simpukalle tunikan kans. Nää on ihan mutu-tuntumalla saksittu, vanahoja hyviä t-paitoja mallailemalla.

Pikku-Ukoolle tehtihin paita, saa laittaa sen sitten hoitopaikan valokuvauksehen.

Pikku-Ukko tartti myäs housut, ja saikin tuollaaset "Raappahousut". Kangas on muutaman euron kirpparilöytö ja jotaki tyylikästä pukukangasta, joustaa pikkuusen. Taskunsuus ja pultus on joustokantti, kiiltävä puali ylöspäin.

Pohojalaaset -kangas meniki kokonansa, joten Iso-Ukko jäi iliman. Muttei se pohojalaanen oo, joten ei se tarttekkaan. Pohojalaaseksi ei menaan tulla, vaan synnytähän. Voi että on komiaa!

Pipo päähän syyssäällä

Kävin Seinäjoella käsityömessuilla ja löysin sieltä kauan kaipaamaani kangasta. Oikeastaa en itse kovasti välitä tästä, mutta arvasin, että Simpukka tykkää. Metrin palan raaskin ostaa ja siitä tulikin juuri yksi paita koossa n. 128.

Palanen jäi vielä neliöpipoon, eikä sitten muuta jäänytkään. Pipoille onkin tarvetta kun ilmat ovat kylmenneet. Toinen paksumpi pipo paksusta joustocollegesta ja pinkistä joustofroteesta. Applikaationa Pinkie Pie.

Lasten serkuille meni myös pipot. Kummitytön pipo on yksinkertaista trikoota, joissa rypytys takana ja korvilla kaksinkertainen resori, serkkupoijjaalle meni lippis pohojalaaset trikoosta, vuorena luonnonvalkoinen trikoo. Pohojalaaspiposta ei tullut otettua kuvaa, mutta kissapiposta ehdin napata.

Kummipojan veli täytti 2-vuotta ja tietenkin häntä juhlittiin <3. Lahjatoiveena oli jotain tarpeellista tai lämmpin pipo syyssäähän. Tein ensin lippapipon, mutta siitä tuli pieni :( mahtunee ehkä vuosikkaan päähän (onni on, että sellaisetkin synttärit tiedossa). Tein sitten reippaasti isomman, onneksi kangasta oli vielä. Päällisenä Pehemiältä ostettu joustofrotee, sisus punaista fleeceä, korvien kohdalla molemmissa PUL-kankaan palat pitämään viima kaukana.

Lisäksi tein ihan peruspaidan, kuosina Noshin kuumailmapallo trikoota. Hiat on käännettävät, jos vaikka ovat liian pitkät.

Roosanauha

Osallistuin Saumavara Facebook -ryhmän Roosanauha -haasteeseen. Haasteessa ommellaan jotain huutokaupattavaksi ja varat menevät suoraan Roosanauhakampanjalle. Tänä vuonna uskaltauduin osallistumaan.

Olin suunnitellut huutokohteeksi jotain ihan muuta, mutta yhtäkkiä teki mieleni ommella vaippa?! Ja kun omaa tarvetta ei enää ole, oli tämä ihan hyvä syy tehdä mitä mieli tekee :)

Ompelin yhdenkoon sisätäyttövaipan, vihreä joustofrotee Mussukoilta, on tosi hyvänlaatuista ja paksua muuten, sisus kuivaliinaneulosta muistaakseni Eurokakaasta, KAM-nepit tilattu jo lopettaneesta verkkokaupasta.

 Nyt alkaa ulkonakuvauskin olla jo hieman "harmaata".

Kiitos vaippani huutaneelle sekä tietenkin kaikille huutokauppaan osallistuneille tekijöille ja ostajille!

Arvonnan voittaja

Anteeksi viivätys, nyt on arvonnan voittaja suoritettu vihdoinkin!

Pöksyjen Tuhkimotarina on tällainen:

Kun saummuri olis uusi (joskus 25 vuotta sitten), osallistuin äidin kanssa saumurikurssille. Siellä tutustuttiin saumurin ominaisuuksiin (olisikohan saumuri ollut silloin joku "uusi keksintö" tai villitys) ja samalla oli tarkoitus ommella itselleen joku vaate. Tein siellä collegehupparin ja -housut. Jotain 1990-luvun muodista kertonee tuo "ihana" väri, hupparin kangas oli samaa, mutta siinä oli kuvioita.

Tuhkimo-osuus on tämä :): Jostain syystä housut ovat kulkeneet mukanani kaikki nämä vuodet, vaikka käytetty niitä ei ole. Löysin ne vähän aika sitten "UFO" -laatikosta ja heitin polttoon. Mieheni oli tuonut ne takaisin kun luuli, että olivat joutuneet poltettavien laatikkoon vahingossa. Siitä vähän närkästyneenä aloin miettimään, että jos näistä pöksyistä ei pääse eroon, niin täytyy rekonstruoida niitä hieman. Ja taas ne ovat kaapissa odottelemassa käyttäjää...

Arvonnan voitti HANNARIINA! Onnea!!!

Tuhkimotarina ja ARVONTA

Löysin Suureta Käsityölehdestä 9/2014 ihanat housujen kaavat, juuri sellaiset "raappahousujen" tyyliset haaremit, joita olen etsinyt jo jonkin aikaa. Heti oli pakko kokeilla. Ukko käyttää kokoa n. 92, joten tein 98. Ja ihan JÄRKYTTÄVÄN isothan niistä tuli (toki lahkeeseen livahti epähuomiossa 10 cm ylimääräistä, mutta kuitenkin), meni kaksinkerroin päälle.

Seuraavaksi teinkin sitten koossa 86, ja ne ovat vallan passelit, eivät toki liian tiukat kuitenkaan. Aivan järkyttävän ihanat, jos ulkonäköön tuijotetaan. Ja "komeet taskut", kuten Pikku-Ukko totesi.

Kankaat ovat "alltime" -inhokit, meleerattu harmaa ja sinapin värinen college, suoraan jostain 90-luvulta. Mutta, kuinka ollakaan, ei pössömmät näin pökinä, vai mitä?!

Harmaisiin housuihin kangas kirpputorilta, lähes ilmaiseksi. Pala oli pieni, mutta riitti juuri tähän rojektiin. Resorit molemmat Myllymuksuilta.

ARVONTA OSIO:
Sinapin väristen housujen kangas onkin sitten tarina erikseen. Se on kokenut (melkein kirjaimellisestikin) tuhkimotarinan, mutta minkä, sen saat sinä kertoa! Sillä ihan huomaamattani blogini on täyttänyt yhden vuoden ja sen kunniaksi toteutetaan arvonta, osallistu jättämällä kommentti. Voit osallistua joko yhdellä tai kahdella arvalla.


Toimi näin:

Saat yhden arvan:
Jätä kommentti, jossa kerrot mikä sinapinväristen housujen alkuperä/tarina on

Saat kaksi arpaa:
Jätä kommentti, jossa kerrot mikä sinapinväristen housujen alkuperä/tarina on. Olet / liityt kilpailun aikana lukijakseni

Kaikki kommentit osallistuvat arvontaan, ilmoita kommentissani monellako arvalla olet mukana. Osallistumisaikaa tämän kuun loppuun, eli 30.9.2014.

p.s. Äiti ei saa osallistua :), mutta tämä EI ole vihje muille

Syksyä

Syksy tuli ja niin saapui into ommella myös. Simpukka aloitti eskarin, joten hänelle jo jonkin aikaa sitten ostamani kangaspala Hamstereista muotoutui tunikaksi. Numerokangas siis Kangashamsterit FB-ryhmästä ja hyvin sointuva trikoo Nansolta. Koska numerokangasta oli sen verran vähän, ettei riittänyt koko tunikaan, on takakappale myös yksiväristä. Kaava oma sovellus hyväksihavaitusta peruspaidasta. Pääntie (ja kietaisu), sekä hihansuut ja helma kantattu joustavalla tereellä, jonka löysin kirppikseltä. Tosi magee paita, käytetty ja pesty jo kovasti, eikä vielä näy nuhjaantumista, se on kiva!

 
Noshilla on 5 -vuotissynttärit ja sen vuoksi kankaita alessa. Vaikka totuudennimissä, olin iskenyt silmäni tähän krokoon jo aiemmin. Nyt sitä siis tilattiin, vaikka se ei alessa ollutkaan :) Samasta paikasta raitatrikoo, sopii niin hyvin tuon krokon kaveriksi. Nämä kaksi paitaa ovat molemmat Pikku-Ukolle, toisessa hieman kasvunvaraa ja toinen on nyt justiinsa käytettäväki. Krokokankaasta ei jäänyt kuin suikaletta jäljelle, hyvin käytetty 50 cm,

Toisessa paidassa takakappale ja hihat raitakankaasta, kokeilin ekaa kertaa tuplahihoja ja ne on ihan aidot. Ei ollut ollenkaan hankala ommella, tein ensin hihat valmiiksi ja istutun ne sitten yhtäaikaa valmiiseen paitaan. Toisessa kanttaus pääntiessä ja hihansuu"resorit" raitakankaasta, oli niin joustavaa, että oli helppo tehdä. Hihat ommeltu Kiikerin maailman ohjeella, oli kyllä näppärää.

Näistä tuli kyllä aivan ihanat!

p.s. kuvaamatta on kesän aikana tehtyjä tuotoksia, kokakohan ne kerkiäisi tänne laittaa...

Lahjuksia

Kesä on ihanaa aikaa viettää synttäreitä. Lasten serkuistakin 4/7 on syntynyt kesällä.

Sisaruksille tein liikennemerkki-trikoosta tunikan/mekon kokoa n. 98 ja t-paidan kokoa 128. Tunikassa pinkit resorit ja t-paidassa ruskeat. Keltainen on kyllä tämän hetken väri, on niin lapsille sopiva, sekä tytöille, että pojille. Liikennemerkki -trikoo FB -ryhmä Kangashamstereista ja sitä ei jäänyt jäljelle kuin yksien kalsareiden verran (joka onkin seuraava projekti), joten fabrik well spend :) Resorit varastoista. Kaavat muokattu hyviksi todetuista.

Tuorein serkku syntyi sunnuntaina, vajaa viikko sitten siis. Hänelle olin suunnitellut jo jumpsuitin, mutta odottelin varmuuden vuoksi syntymää, jotta osasin valita oikean kankaan. Tämä haalari on kokoa 62 (reilu mielestäni) ja poseeraamaan pääsi Jussi -vauva vuodelta 1984 tai 1985 :) Enpä ole ennen mitään näin pientä (jos nukenvaatteita ei lasketa) ommellutkaan. Kangas Pehemiältä aikaa sitten ostettu.

Vihdoinkin!

Toteutin kolmekin pitkään suunnitteilla ollutta ompelusta.

1. Tavoite: Ompele jotain itsellesi:

T-paita itselle, kaava on vanhasta topista. Kangas on Iso-Ukon ompeluksiin lahjoittama liian iso käyttämätön T-paita. Sopivasti tuli paidasta toppi  minulle, hihat vain jäi vanhasta jäljelle, kun kauluksen resorikin on paidassa valmiiksi ollut :) Hihansuut sekä helman kanttasin trikoosoiroilla, jotka saumuroin kiinni, ei tarvitse huolitella. Pehmeä silityskuva Pikkupiltistä. Paita on todella ihana, näitä lisää!

2. Tavoite: Ompele puuvillasta (ja kokeile hihatonta toppia): 

Puuvillasta kesäinen haalari Simpukalle, suunnittelun pohjana raglanhihainen paita ja leggarit. Pitkät pätkät resoria kanttasin yläosaan, haalari on puettava alakautta. Tiukka resori vyötäisille, jotta housut pysyy jalassa. Kangas Mummon kätköistä ja resori Myllymuksuilta.

3. Haaste: Osallistu Savan veiviin,

eli erään FB:n ompeluryhmän ompelluhaasteeseen. Tällä kertaa aiheena oli kesäinen ompelus, yllätyskangas tilattiin Tanyasumilta, ja paketin sai avata ompeluaamuna. Muuten vain taivas oli rajana. Olisin ehkä odottanut hieman kesäisempää kangasta, mutta olisiko siinä ollut sitten haastetta? Kangas on ihanan pehmoista joustocollegea, josta mielelläni olisin tehnyt swetarit molemmille muksuille, mutta eivät olisi olleet kovin kesäisiä...

Niinpä päädyin tarpeellisen tekemiseen ja tein molemmille caprit. Pikku-Ukon housuihin applikoin iki-ihanat kaverit, Simpukan pökät jäi vielä täydentämättä. Hänellä itsellään oli kyllä visio valmiina, joten sitä toteuttamaan :)

Kesä tulee! tai sitten ei...

Kesäisen sään innoittamana täytyi ruveta ompelemaan tarpeeseen. Pikku-Ukko juoksenteli pelkät shortsit jalassa (opettelee kuivaksi) ja nehän loppuivat alta aikayksikön. Koska oranssin shortsit näyttivät kivalta jalassa ja olivat niin hyvä käytössä, tein toiset samanlaiset. Näissä käänsin vyötärölle kujan kuminauhalle, jotta sain kankaan koko pituuden käytettyä, eikä jäänyt soiroa "haaskeelle". Aiempiin shortseihin tein resorista kaitaleen. Kangas on 3 euron palalöytö , joten materiaalit ei juuri maksaneet.

Raitaiset shortsit tein 4 eri palasta, koska kangas oli valmiiksi paloina kirpparilta ostettaessa. Mutta samalla tyylillä resorit pulttuihin ja vyötärölle (nyt oli pakko, koska palan pituus ei riittänyt muuten). Näillekään ei paljon hintaa tullut, sillä 4 euron palakassista olen tehnyt jo bodyn, paidan ja housut sekä leikellyt erinäisiin tilkkutöihin muutaman palan.

Tämä tunika oli tarkoitettu Kummipojan siskon 2-vuotislahjaksi, mutta koska mahtuu meidän 6-vuotiaalle, niin pitäköön. Olisi varsin pitkäikäinen paita, jos koko 104 menee 2-6 -vuotiaalle :). Kaavana tässä SK:n 1/2009 singoallan kaava, jolla olen monesti tehnyt sopiviakin tunikoita, nyt nuo resorit kuminauhojen sijaan varmasti suurentavat tätä. Kangas kirpparilöytö aikojen alusta.

Kiitokset

Hierojamme yritys täytti vuosia, jo viime vuoden puolella. En silloin "ehtinyt" tehdä hänelle lahjaa, mutta nyt kun ompelupäivä peruuntui, niin ajattelin ottaa asian esiin.

Harkinta-aikahan on ollut pitkä, vaikkakin idea jo alusta asti tiedossa. Ajatus lähti siis tästä: Hierojan lempinimi on Tedi (tarkistin oikeinkirjoituksen), lempiväri vihreä ja hänellä on A4 -kokoinen ajanvarauskalenteri. Päätin siis tehdä kannet päivyriin. Sittemmin ajattelin, että mahtaa olla vaikea homma ja päätin tehdä ostoskassin, sillä ainakin olisi käyttöä.

Mutta tänään kun aplikoin Tediä, päätin sittenkin kokeilla sitä kansion päällistä.

Ja tällainen siitä sitten tuli:

Kannet kaksinkertaista puuvillaa, Tedi teddy-neulosta, muut osat tilkkukasasta trikoota, neulosta ja velouria, teksti kultaista kiiltää silityskalvoa. Kuva entisiäkin huonompi, lisäksi kuvausvaiheessa sisälmyksenä liian pieni kirja.

Erittäin myöhästyneet, mutta sitäkin ISOMMAT onnittelut!

Loistetta harmauteen

Simpukan ystävä täytti 5 vuotta! Odotettu kutsu synttäreille saatiinkin ja vietäväksi Simpukalle kelpasi vielä äidin tekemä :) Tätä Racerback (painijanselkä)- mekkoa olen tehnyt pari jo aikaisemminkin, joten tein nytkin, lämpimien kelien innoittamana. Tällä kertaa tuli liian vaan löysät hihansuut, mutta eihän se helteillä haittaa, viileämmällä kelillä voi laittaa t-paidan alle. Koko tässä n. 116.

Kangas on Nanson trikoota, kruunu tehty PikkuPiltistä ostetuilla silityskalvoilla, myös kruunun "rubiinit". Seuraavalla kerralla pitää muistaa, että jos kalvon "nurjalle" puolelle piirtää, väri tulee silitettäessä kankaan puolelle. Piirtäkäämme siis jatkossa suojakalvoon :). Mukavia, näissä "Glittereissä" kiilto tulee kunnolla esiin vasta kiinnitettynä ja suojakalvo poistettuna.

Helman hapsutin 80-luvun tyyliin, koska se on niin helppoa ja rentoa. Muistatteko tyylin? Jostain syystä Iso-Ukko ei muistanut hapsuhelmaisia ja -hihaisia jätti(t-)paitoja ja mekkoja, joissa oli helmiäkin koristeena :) Ainakin ulkomailta sellaisia tuotiin tuliaisiksi.


Työkaverilta saaduista puuvilloista tein lasten pussilakanan ja tyynynliinan, Ihanan selkeät värit ja mukava vuodenaika -kuosi. Ja niin hyvätuntuista puuvillaa!

Kankaan hulpiossa luki Strömma 1980 :), mutta netistä ei löytynyt sen tarkempaa tietoa kyseisestä yrityksestä.

Pussilakanan toinen puoli sini-valkoraidallista puuvillaa samasta tehtaasta.













Olipa ihana tehdä jotain "tarpeellista" välillä, Simpukkakin tykkäsi.

Puuvillaa pukkaa :)

Ystävä kysyi haluanko kankaita, kun hänellä itsellä ei ole niille käyttöä. No... tottakai!

Kankaita oli kaksi isoa kassillista, paksua Strömma Sweden -puuvillaa. Pesin kankaat heti, eivätkä menneet miksikään! Kankaat olivat isoja paloja, joten en malttanut niitä heti leikellä, vaan mielin jotain suurempia kokonaisuuksia. Ja tuosta punaisesta onkin suunnitteilla jo jotain ...

Kiitokseksi kankaista ystävä halusi ostoskassin, joten sehän täytyi heti tehdä, jottei jää hurjasti velkaa ;) Kaavana tässä on Finlaysonin kääntökassi, ja täytyy sanoa, että mukavan tukeva malli, koska kantokahvat ovat kiinteät, niin ei heti ratkea.



Kassiin laitoin mukaan neljä tyynyliinaa, jotka esittelijän kanssa yhdessä teimme. "Leikkasin" kankaat repimällä ja Pikku-Ukko tuli auttamaan, hyvin repesi langansuunteisesti, vaikka voimaa piti pienen vähän käyttää :). Hän myös irrotti nuppineuloja sitä mukaa kun ne saumurin eteen tulivat.

 Kiitokset vielä Tuijalle!

Ja koska kaikki muutkin, niin minäkin, kokeilin kankaiden yöna jaossa ollutta Nosh Organicsin lippapipon kaavaa. Nämä ovat kokoa M, toinen saumanvaroilla ja toinen ilman, menevät 2- ja 4- vuotiaille veljeksille, toivottavasti mahtuvat. Pikku-Ukolle oli sopiva tuo pienempi. Lipassa kovikkeena molemmilla puolilla liimaharsoa, toivottavasti ei pesussa kovasti pehmene. Sisäpuoli turkoosia trikoota, joka ei jousta yhtä paljon kuin päällikangas, kankaat Myllymuksuilta. Ja ai että tuo kalastajan kaverit on ihana kuosi!

Nam ja Pröm-Pröm!

Kun näin ekan kerran tätä Vallilan "karkkipäivä" -kangasta, tiesin, että minun oli pakko sitä saada. Mutta mitä siitä tekisin... Kävin sitä kaupassa hiplaamassa  myös vahakankaana (tai käsiteltynä puuvillana, mitä nyt sitten onkaan), enkä ostanut, kun en tiennyt mitä siitä tekisin...

Kun Veljekset Keskiselle sitten tuli tätä tarjoukseen, oli taas aika käydä Pohojammaalla :). Ja tämmöinen namu siitä sitten tuli. Uusi kesäkassini, ME LIKE! Kaavana sama Suuren käsityön kassi kuin aikaisempikin. Sisällä punavalkoplkullista puuvillaa ja vetoketjullinen tasku.

Pröm-pröm osastolle päästään tietenkin traktorilla leikkien! Pikku-Ukko on todellinen konemies ja olinkin haaveillut hänelle traktoripaidasta. Sopivaa kangasta ei vaan löytynyt, kunnes asia tuli puheeksi yhden ystäväni kanssa. Hänellä sattuikin olemaan juuri sopiva pala ihanaa Royal -tuotteen traktori -trikoota. Hänelle olemattomasta palasta tuli meille juuri sopivasti paita ja myssy! Kiitos Päivi!!!

Muistojen säkki

Huhtikuiselle ompelupäivälle varasin mukaani ainoastaan ompelukoneen, saumuri sai jäädä kotiin. Otin mukaani vain kuminauhoja ja tarroja odottavat vaipat, sekä kassillinen (tai no kaksi...) puuvillakankaita. HUI!

Tarkoitukseni oli astua mukavuusrajani yli. Tehdä loppuun jotain kauan sitten kesken jäänyttä sekä ommella joustamattomasta kankaasta. En pidä puuvillakankaiden ompelusta. Ne ovat todella anteeksiantamattomia ja vaativat tarkkaa käsittelyä. Jos tekee yhdenkin virheen, niin sehän näkyy ja siitä jää kiinni...

Tällaiset vaipat viimeistelin. Näille oli tarvetta, sillä kestovaippojen käyttö päiväkodissa vaatii vaippoja enemmän kiertoon, jottei vaipan pesusta tulisi joka iltaista / öistä puuhaa. Mielestäni on hyvä, jos hoidossa olevat vaipat ovat samanlaisia ja varmoja, jotta niitä on helppo ja mukava käyttää.

Kaava näihin on itse omille lapsilleni kehitelty, periaatteessa yhden koon vaippa, tällä kertaa tarrakiinnityksellä. Sisäkankaana punaista coolmaxia (en muista mistä) ja valkoista kuivaliinakangasta Myllymuksuilta. Pääkallo- ja Peikko PUL on myös Myllymuksuilta, retropallot ja tarrat, sekä todennäköisest myös KAM -nepit Kestovaippakaupasta.


Loppupäivä menikin sitten mietiskellessä. Minulla oli tarvetta isohkolle kassille, mutta millaisen tekisin, siinäpä vasta SUURI pulma. Mummulta saatu IHANA kangas ja vielä IHANAMPI pitsi vaativat saada arvoistaan käyttöä ja tulla esitellyiksi kaikille. Selailin blogeja ja lehtiä ja löysinkin mukavan kaavan Suuri Käsityölehdestä. Tällä kertaa luin ohjeetkin, ainakin puoleen väliin saakka... Muutoksia täytyi silti tehdä, jotta laukusta tulisi visioni näköinen.

Laukun päällilangas on ihanaa Sara Kelly (vai mikä se on se myssypäinen tyttö) -tyylistä puuvillaa, sellaista verhokankaan vahvuista, hieman läpikuultavaa. Koska hukka on vienyt tukikankaani, en käyttänyt sitä ohjeen suosituksesta huolimatta. Laitoin ohjetta vahvemman vuorikankaan korvaukseksi, käytin tyynystä yli jäänyttä farkkupaitaa ja koska se ei ihan riittänyt, siirryin saksimaan Siskon vanhoja farkkuja. Sisällä tasku omista vanhosta farkuista.


Laukku on koottu siis jämistä sekä kierrätetyistä/kauan marinoiduista kankaista, joten sillä on tarinoita kerrottavana. Suuri tarina sekä tunteita ja muistoja herättävin ja kaikkein ihanin on kuitenkin laukkua koristava pitsi, sen on virkannut, nyt jo edesmennyt Anni-Mummu, jonka mukaan Simpukkakin on nimetty. Löytäessämme pitsin vähän aika sitten Mummun kanssa siinä oli vielä virkkuukoukkukin kiinni...

Ompelupäivän tuotoksia

Maaliskuinen ompelupäivä oli huomattavasti tuottoisampi kuin helmikuussa, jolloin sain piirrettyä ja leikattua muutaman kaavan sekä yhden mekon aihion. Mekko ei ole valmistunut vielä, eikä hetikohta valmistukaan.

Meitä oli peräti kaksi ompelijaa koko päivän paikalla ja lisäksi osan päivästä vielä kolmas, mutta pidot olivat sitäkin paremmat, kiitos seurasta Jonna ja Tiina!

Tavoitteena oli ommella lapsille kesäistä vaatetta ja samistella tietenkin :) Ostin FB:n kautta Ikasyrin ihanaa kaverit luomutrikoota, jonka heti näin perus t-paitoina. Kankaat kaverit ovat mielestäni corgi -koiria, Simpukka näkee siinä kissan. Varmuutta kaverin rodusta ei ainakaan minulla ole, mutta sillä ei liene merkitystä. Kangas on erittäin paksua ja laadukkaan oloista, ihanaa kerrassaan!. Kangasta oli n. 50 cm korkeudeltaan ja niinhän siinä sitten kävi, ettei se riittänyt isomman hihoihin. Onneksi jäljellä oli vielä musta-valkoista pallokangasta ja sillä paikattiin :)

Simpukalle tein trikoisen "rimpsu"hameen ja siitä tulikin hitti. Tiesin kyllä, että tällaiset hameet ovat hänelle mieleen, mutta resorivyötärö sinetöi rakkaussuhteen. Hame on helppo toteuttaa, kaksi neliön muotoista kankaan palaa (50cmx50cm) lomittain, reikä keskelle (lautasen avulla piirretty) ja saumuroidaan kaksinkertainen resori vyötärölle. Helmoja en huolitellut, koska trikoo ei ole niin helposti purkaantuvaa.















Pallokangas ei ole samaa kuin paidassaa, mutta ei se käytössä näy. alla olevaa mustaa, olisiko viskoositrikoota, koska on ohutta ja hyvinlaskeutuvaa, löysin niin ikään ison palan kirpputorilta, joten hintaa ei hamoselle paljon tullut.

Viime kesänä löysin kirpputorilta Taitoon Prinsessa trikoota pienen pätkän, olisiko ollut eurolla ja mietin pitkään mitä siitä maltan tehdä. Koska kangasta oli naftisti ja prinsessa-ajat alkavat kohta olla ohi, tein siitä lyhyen tunikan. Hihojen pallotrikoo on kirpparilta ostetusta tilkkupussista, napit kierrätettyjä. Resorit ovat uutena ostettuja, mutta niitä ei paljon mennyt, joten edullinen paita tästäkin tuli. Jan IHANA!

Nämäkin vaatteet pääsevät edukseen vasta käytössä, sovituskuvia en nyt valitettavasti tähän ole saanut. Kuvaaminen oli tällä kertaa muutenkin haasteellista, sillä vaatteet pääsivät heti käyttöön ja sen jälkeen ne ovat olleet joko likaisena tai kuivamassa. Paras kiitos tietenkin on, että tekeleitäni käytetään!

Totutusta poikeavaa

Kummitäti otti yhteyttä ja pyysi apua poikansa 30-vuotislahjan toteuttamiseen. Kummitäti oli löytänyt kaappiensa kätköistä poikansa ala-asteella painaman kankaan, jossa on hänen silloisten luokkatoveriensa kuvat. Tottahan toki suostuin näin mukavaan pyytöön

Täti lähetti kankaan, ainoat ohjeet/toiveet olivat, että värinä voisi olla sinistä ja tuloksena tyynynpäällinen. Sama visio minullekin tuli, kun ihanuuden näin ja aloinkin heti toteuttaa työtä. Koska kädet olivat vapaat, oli työssä haastetta, sillä paljon voisi mennä pieleenkin.

Tyynynpäällinen on alunperin ollut farkkupaita, joka ei koskaan päässyt käyttöön. Leikkasin paidan etu- ja takakappaleista 50x50 kokoiset osat ja ompelin yhteen. Sisätyynyn lisääminen on helppoa, koska säilytin paidan (nappilistan) avattavana, minimoin riskejä, joita vetoketjun ompeleminen voisi aiheuttaa.

Kuva on kiinnitetty kaksipuoleisella liimaharsolla ja siksakattu kiinni, reunat hapsutin, jotta ilme olisi "rouheempi".






Tyynyä voi käyttää molemminpäin, joten tyyliä voi vaihdella.


Tilaaja ainakin oli tyytyväinen, mikä on tietenkin todella kiva kuulla! Kiitos Maria luottamuksesta ja kunniasta!

Synttärilahjaa jälleen

Näitä Robin faneja riittää :)

Simpukan kaveri täyttää tänään 5 vuotta ja eilen niitä oltiin juhlimassa. Koska pikkutyttöjen sydämestä puuttuu aina se Robinin kokoinen ja näköinen pala, täytettiin sitä tällä lahjalla.

Simpukalta tuli tarkat ohjeet, tietenkin, mitä kaverille tehdään: Samanlainen R -paita kuin hänelläkin on! Minulla oli lilaa trikoota, jemmassa, kivan väristä ja ohutta, sellaista tekokuituisen oloista valitettavasti, toivottavasti ei kutita ja siitä sitten alettiin yhdessä suunnitella. Vähän rusettia kaulukseen, niin saatiin sekin kokeilu pois alta :) Ja Puuttuva Palanen (eli se R<3bin), tehtiin silityskalvolla.

Ja kumma kyllä, oli Prinsessa synttäreillä disko, jossa soitettiin Non Stoppina Robbarii!!! IIIK ja AAH!

Kyllä taas hermo lepää...

... mutta hieman eri tarkoituksessa kuin Vaahteramäen Eemelin isällä ;)

Järjestin Sydän kotona -kutsut ja seillä ystävien kera huovutimme maskotit. En ole neulahuovutusta ennen kokeillutkaan, sitä "tavallista" mäntysuopa huovutusta vain. Tämä oli kyllä yhtä rentouttavaa kuin veden ja saippuan kanssa lotraaminenkin, siistimpää vain!

Viisi vuotias Simpukkakin osallitui askarteluun ja hienot pöllöt saatiinn aikaiseksi. Jopa niin hienot, että ne pääsivät nukketeatterin tähdiksi heti samana iltana:

Tässäpä vielä tämä pöllöparvi, eli kaikki kutuilla syntyneet pöllöt:

Ai että ne on söpöjä! Ja voin suositella kutsuja kaveriporukoille, tykypäiviin ja mihin ikinä!

Jotain vanhaa ja jotain uuttakin

Olen taas ehtinyt suunnittelemaan enemmän kuin tekemään :)
Tässä olisi uudet suunnitelmat alkutekijöissään, valmistumista saatte todennäköisesti odottaa. Mutta luvassa on jotain "rouheempaa" kuin tavan ompelut. Ja en yhtään pidä tuosta muotisanasta, jota viljellään niin kovasti!

Toinen uusi aluevaltaus liittyy sitten minuun itseeni. Tämänkään valmistumisajankohtaa en lupaa lyödä lukkoon :)

P.s. Kangasta tarkemmin tutkittuani, huomasin, että siinä on pieniä reikiä, joten ei mitään paineita!

Nämä housut ovat jääneet postaamatta. Oli pari "ylimääräistä" paitaa, joilta puuttui housut, joten eikun tekemään!

Vasemmalla oleva paita on ostopaita, jossa pöllön kuvia. Housuihin applikoin jo aikaa sitten valmistamani kuvan, johon mallia otettu paidasta. Housujen velour on kierrätettu Mummon vanhasta kylpytakista ja on ihanan pehmoista.

Oikeanpuolimmaisen olen tehnyt jo aiemmin ja housujen taskuun ja applikaatioon käytin samaa pallotrikoota kuin paidassa ja koirakin on sama kuin paidassa. Kangas on kierrätetty, uutta velouria.

Molempien housujen kaava on Ottobresta ja kokoa 92, mutta jotenkin hurjan suuri. Tein housuihin pitkähköt resorit, joten menee jo nyt ja luultavasti aika pitkään vielä.