Loistetta harmauteen

Simpukan ystävä täytti 5 vuotta! Odotettu kutsu synttäreille saatiinkin ja vietäväksi Simpukalle kelpasi vielä äidin tekemä :) Tätä Racerback (painijanselkä)- mekkoa olen tehnyt pari jo aikaisemminkin, joten tein nytkin, lämpimien kelien innoittamana. Tällä kertaa tuli liian vaan löysät hihansuut, mutta eihän se helteillä haittaa, viileämmällä kelillä voi laittaa t-paidan alle. Koko tässä n. 116.

Kangas on Nanson trikoota, kruunu tehty PikkuPiltistä ostetuilla silityskalvoilla, myös kruunun "rubiinit". Seuraavalla kerralla pitää muistaa, että jos kalvon "nurjalle" puolelle piirtää, väri tulee silitettäessä kankaan puolelle. Piirtäkäämme siis jatkossa suojakalvoon :). Mukavia, näissä "Glittereissä" kiilto tulee kunnolla esiin vasta kiinnitettynä ja suojakalvo poistettuna.

Helman hapsutin 80-luvun tyyliin, koska se on niin helppoa ja rentoa. Muistatteko tyylin? Jostain syystä Iso-Ukko ei muistanut hapsuhelmaisia ja -hihaisia jätti(t-)paitoja ja mekkoja, joissa oli helmiäkin koristeena :) Ainakin ulkomailta sellaisia tuotiin tuliaisiksi.


Työkaverilta saaduista puuvilloista tein lasten pussilakanan ja tyynynliinan, Ihanan selkeät värit ja mukava vuodenaika -kuosi. Ja niin hyvätuntuista puuvillaa!

Kankaan hulpiossa luki Strömma 1980 :), mutta netistä ei löytynyt sen tarkempaa tietoa kyseisestä yrityksestä.

Pussilakanan toinen puoli sini-valkoraidallista puuvillaa samasta tehtaasta.













Olipa ihana tehdä jotain "tarpeellista" välillä, Simpukkakin tykkäsi.

Puuvillaa pukkaa :)

Ystävä kysyi haluanko kankaita, kun hänellä itsellä ei ole niille käyttöä. No... tottakai!

Kankaita oli kaksi isoa kassillista, paksua Strömma Sweden -puuvillaa. Pesin kankaat heti, eivätkä menneet miksikään! Kankaat olivat isoja paloja, joten en malttanut niitä heti leikellä, vaan mielin jotain suurempia kokonaisuuksia. Ja tuosta punaisesta onkin suunnitteilla jo jotain ...

Kiitokseksi kankaista ystävä halusi ostoskassin, joten sehän täytyi heti tehdä, jottei jää hurjasti velkaa ;) Kaavana tässä on Finlaysonin kääntökassi, ja täytyy sanoa, että mukavan tukeva malli, koska kantokahvat ovat kiinteät, niin ei heti ratkea.



Kassiin laitoin mukaan neljä tyynyliinaa, jotka esittelijän kanssa yhdessä teimme. "Leikkasin" kankaat repimällä ja Pikku-Ukko tuli auttamaan, hyvin repesi langansuunteisesti, vaikka voimaa piti pienen vähän käyttää :). Hän myös irrotti nuppineuloja sitä mukaa kun ne saumurin eteen tulivat.

 Kiitokset vielä Tuijalle!

Ja koska kaikki muutkin, niin minäkin, kokeilin kankaiden yöna jaossa ollutta Nosh Organicsin lippapipon kaavaa. Nämä ovat kokoa M, toinen saumanvaroilla ja toinen ilman, menevät 2- ja 4- vuotiaille veljeksille, toivottavasti mahtuvat. Pikku-Ukolle oli sopiva tuo pienempi. Lipassa kovikkeena molemmilla puolilla liimaharsoa, toivottavasti ei pesussa kovasti pehmene. Sisäpuoli turkoosia trikoota, joka ei jousta yhtä paljon kuin päällikangas, kankaat Myllymuksuilta. Ja ai että tuo kalastajan kaverit on ihana kuosi!

Nam ja Pröm-Pröm!

Kun näin ekan kerran tätä Vallilan "karkkipäivä" -kangasta, tiesin, että minun oli pakko sitä saada. Mutta mitä siitä tekisin... Kävin sitä kaupassa hiplaamassa  myös vahakankaana (tai käsiteltynä puuvillana, mitä nyt sitten onkaan), enkä ostanut, kun en tiennyt mitä siitä tekisin...

Kun Veljekset Keskiselle sitten tuli tätä tarjoukseen, oli taas aika käydä Pohojammaalla :). Ja tämmöinen namu siitä sitten tuli. Uusi kesäkassini, ME LIKE! Kaavana sama Suuren käsityön kassi kuin aikaisempikin. Sisällä punavalkoplkullista puuvillaa ja vetoketjullinen tasku.

Pröm-pröm osastolle päästään tietenkin traktorilla leikkien! Pikku-Ukko on todellinen konemies ja olinkin haaveillut hänelle traktoripaidasta. Sopivaa kangasta ei vaan löytynyt, kunnes asia tuli puheeksi yhden ystäväni kanssa. Hänellä sattuikin olemaan juuri sopiva pala ihanaa Royal -tuotteen traktori -trikoota. Hänelle olemattomasta palasta tuli meille juuri sopivasti paita ja myssy! Kiitos Päivi!!!

Muistojen säkki

Huhtikuiselle ompelupäivälle varasin mukaani ainoastaan ompelukoneen, saumuri sai jäädä kotiin. Otin mukaani vain kuminauhoja ja tarroja odottavat vaipat, sekä kassillinen (tai no kaksi...) puuvillakankaita. HUI!

Tarkoitukseni oli astua mukavuusrajani yli. Tehdä loppuun jotain kauan sitten kesken jäänyttä sekä ommella joustamattomasta kankaasta. En pidä puuvillakankaiden ompelusta. Ne ovat todella anteeksiantamattomia ja vaativat tarkkaa käsittelyä. Jos tekee yhdenkin virheen, niin sehän näkyy ja siitä jää kiinni...

Tällaiset vaipat viimeistelin. Näille oli tarvetta, sillä kestovaippojen käyttö päiväkodissa vaatii vaippoja enemmän kiertoon, jottei vaipan pesusta tulisi joka iltaista / öistä puuhaa. Mielestäni on hyvä, jos hoidossa olevat vaipat ovat samanlaisia ja varmoja, jotta niitä on helppo ja mukava käyttää.

Kaava näihin on itse omille lapsilleni kehitelty, periaatteessa yhden koon vaippa, tällä kertaa tarrakiinnityksellä. Sisäkankaana punaista coolmaxia (en muista mistä) ja valkoista kuivaliinakangasta Myllymuksuilta. Pääkallo- ja Peikko PUL on myös Myllymuksuilta, retropallot ja tarrat, sekä todennäköisest myös KAM -nepit Kestovaippakaupasta.


Loppupäivä menikin sitten mietiskellessä. Minulla oli tarvetta isohkolle kassille, mutta millaisen tekisin, siinäpä vasta SUURI pulma. Mummulta saatu IHANA kangas ja vielä IHANAMPI pitsi vaativat saada arvoistaan käyttöä ja tulla esitellyiksi kaikille. Selailin blogeja ja lehtiä ja löysinkin mukavan kaavan Suuri Käsityölehdestä. Tällä kertaa luin ohjeetkin, ainakin puoleen väliin saakka... Muutoksia täytyi silti tehdä, jotta laukusta tulisi visioni näköinen.

Laukun päällilangas on ihanaa Sara Kelly (vai mikä se on se myssypäinen tyttö) -tyylistä puuvillaa, sellaista verhokankaan vahvuista, hieman läpikuultavaa. Koska hukka on vienyt tukikankaani, en käyttänyt sitä ohjeen suosituksesta huolimatta. Laitoin ohjetta vahvemman vuorikankaan korvaukseksi, käytin tyynystä yli jäänyttä farkkupaitaa ja koska se ei ihan riittänyt, siirryin saksimaan Siskon vanhoja farkkuja. Sisällä tasku omista vanhosta farkuista.


Laukku on koottu siis jämistä sekä kierrätetyistä/kauan marinoiduista kankaista, joten sillä on tarinoita kerrottavana. Suuri tarina sekä tunteita ja muistoja herättävin ja kaikkein ihanin on kuitenkin laukkua koristava pitsi, sen on virkannut, nyt jo edesmennyt Anni-Mummu, jonka mukaan Simpukkakin on nimetty. Löytäessämme pitsin vähän aika sitten Mummun kanssa siinä oli vielä virkkuukoukkukin kiinni...

Ompelupäivän tuotoksia

Maaliskuinen ompelupäivä oli huomattavasti tuottoisampi kuin helmikuussa, jolloin sain piirrettyä ja leikattua muutaman kaavan sekä yhden mekon aihion. Mekko ei ole valmistunut vielä, eikä hetikohta valmistukaan.

Meitä oli peräti kaksi ompelijaa koko päivän paikalla ja lisäksi osan päivästä vielä kolmas, mutta pidot olivat sitäkin paremmat, kiitos seurasta Jonna ja Tiina!

Tavoitteena oli ommella lapsille kesäistä vaatetta ja samistella tietenkin :) Ostin FB:n kautta Ikasyrin ihanaa kaverit luomutrikoota, jonka heti näin perus t-paitoina. Kankaat kaverit ovat mielestäni corgi -koiria, Simpukka näkee siinä kissan. Varmuutta kaverin rodusta ei ainakaan minulla ole, mutta sillä ei liene merkitystä. Kangas on erittäin paksua ja laadukkaan oloista, ihanaa kerrassaan!. Kangasta oli n. 50 cm korkeudeltaan ja niinhän siinä sitten kävi, ettei se riittänyt isomman hihoihin. Onneksi jäljellä oli vielä musta-valkoista pallokangasta ja sillä paikattiin :)

Simpukalle tein trikoisen "rimpsu"hameen ja siitä tulikin hitti. Tiesin kyllä, että tällaiset hameet ovat hänelle mieleen, mutta resorivyötärö sinetöi rakkaussuhteen. Hame on helppo toteuttaa, kaksi neliön muotoista kankaan palaa (50cmx50cm) lomittain, reikä keskelle (lautasen avulla piirretty) ja saumuroidaan kaksinkertainen resori vyötärölle. Helmoja en huolitellut, koska trikoo ei ole niin helposti purkaantuvaa.















Pallokangas ei ole samaa kuin paidassaa, mutta ei se käytössä näy. alla olevaa mustaa, olisiko viskoositrikoota, koska on ohutta ja hyvinlaskeutuvaa, löysin niin ikään ison palan kirpputorilta, joten hintaa ei hamoselle paljon tullut.

Viime kesänä löysin kirpputorilta Taitoon Prinsessa trikoota pienen pätkän, olisiko ollut eurolla ja mietin pitkään mitä siitä maltan tehdä. Koska kangasta oli naftisti ja prinsessa-ajat alkavat kohta olla ohi, tein siitä lyhyen tunikan. Hihojen pallotrikoo on kirpparilta ostetusta tilkkupussista, napit kierrätettyjä. Resorit ovat uutena ostettuja, mutta niitä ei paljon mennyt, joten edullinen paita tästäkin tuli. Jan IHANA!

Nämäkin vaatteet pääsevät edukseen vasta käytössä, sovituskuvia en nyt valitettavasti tähän ole saanut. Kuvaaminen oli tällä kertaa muutenkin haasteellista, sillä vaatteet pääsivät heti käyttöön ja sen jälkeen ne ovat olleet joko likaisena tai kuivamassa. Paras kiitos tietenkin on, että tekeleitäni käytetään!

Totutusta poikeavaa

Kummitäti otti yhteyttä ja pyysi apua poikansa 30-vuotislahjan toteuttamiseen. Kummitäti oli löytänyt kaappiensa kätköistä poikansa ala-asteella painaman kankaan, jossa on hänen silloisten luokkatoveriensa kuvat. Tottahan toki suostuin näin mukavaan pyytöön

Täti lähetti kankaan, ainoat ohjeet/toiveet olivat, että värinä voisi olla sinistä ja tuloksena tyynynpäällinen. Sama visio minullekin tuli, kun ihanuuden näin ja aloinkin heti toteuttaa työtä. Koska kädet olivat vapaat, oli työssä haastetta, sillä paljon voisi mennä pieleenkin.

Tyynynpäällinen on alunperin ollut farkkupaita, joka ei koskaan päässyt käyttöön. Leikkasin paidan etu- ja takakappaleista 50x50 kokoiset osat ja ompelin yhteen. Sisätyynyn lisääminen on helppoa, koska säilytin paidan (nappilistan) avattavana, minimoin riskejä, joita vetoketjun ompeleminen voisi aiheuttaa.

Kuva on kiinnitetty kaksipuoleisella liimaharsolla ja siksakattu kiinni, reunat hapsutin, jotta ilme olisi "rouheempi".






Tyynyä voi käyttää molemminpäin, joten tyyliä voi vaihdella.


Tilaaja ainakin oli tyytyväinen, mikä on tietenkin todella kiva kuulla! Kiitos Maria luottamuksesta ja kunniasta!