Muistojen säkki

Huhtikuiselle ompelupäivälle varasin mukaani ainoastaan ompelukoneen, saumuri sai jäädä kotiin. Otin mukaani vain kuminauhoja ja tarroja odottavat vaipat, sekä kassillinen (tai no kaksi...) puuvillakankaita. HUI!

Tarkoitukseni oli astua mukavuusrajani yli. Tehdä loppuun jotain kauan sitten kesken jäänyttä sekä ommella joustamattomasta kankaasta. En pidä puuvillakankaiden ompelusta. Ne ovat todella anteeksiantamattomia ja vaativat tarkkaa käsittelyä. Jos tekee yhdenkin virheen, niin sehän näkyy ja siitä jää kiinni...

Tällaiset vaipat viimeistelin. Näille oli tarvetta, sillä kestovaippojen käyttö päiväkodissa vaatii vaippoja enemmän kiertoon, jottei vaipan pesusta tulisi joka iltaista / öistä puuhaa. Mielestäni on hyvä, jos hoidossa olevat vaipat ovat samanlaisia ja varmoja, jotta niitä on helppo ja mukava käyttää.

Kaava näihin on itse omille lapsilleni kehitelty, periaatteessa yhden koon vaippa, tällä kertaa tarrakiinnityksellä. Sisäkankaana punaista coolmaxia (en muista mistä) ja valkoista kuivaliinakangasta Myllymuksuilta. Pääkallo- ja Peikko PUL on myös Myllymuksuilta, retropallot ja tarrat, sekä todennäköisest myös KAM -nepit Kestovaippakaupasta.


Loppupäivä menikin sitten mietiskellessä. Minulla oli tarvetta isohkolle kassille, mutta millaisen tekisin, siinäpä vasta SUURI pulma. Mummulta saatu IHANA kangas ja vielä IHANAMPI pitsi vaativat saada arvoistaan käyttöä ja tulla esitellyiksi kaikille. Selailin blogeja ja lehtiä ja löysinkin mukavan kaavan Suuri Käsityölehdestä. Tällä kertaa luin ohjeetkin, ainakin puoleen väliin saakka... Muutoksia täytyi silti tehdä, jotta laukusta tulisi visioni näköinen.

Laukun päällilangas on ihanaa Sara Kelly (vai mikä se on se myssypäinen tyttö) -tyylistä puuvillaa, sellaista verhokankaan vahvuista, hieman läpikuultavaa. Koska hukka on vienyt tukikankaani, en käyttänyt sitä ohjeen suosituksesta huolimatta. Laitoin ohjetta vahvemman vuorikankaan korvaukseksi, käytin tyynystä yli jäänyttä farkkupaitaa ja koska se ei ihan riittänyt, siirryin saksimaan Siskon vanhoja farkkuja. Sisällä tasku omista vanhosta farkuista.


Laukku on koottu siis jämistä sekä kierrätetyistä/kauan marinoiduista kankaista, joten sillä on tarinoita kerrottavana. Suuri tarina sekä tunteita ja muistoja herättävin ja kaikkein ihanin on kuitenkin laukkua koristava pitsi, sen on virkannut, nyt jo edesmennyt Anni-Mummu, jonka mukaan Simpukkakin on nimetty. Löytäessämme pitsin vähän aika sitten Mummun kanssa siinä oli vielä virkkuukoukkukin kiinni...