Kesäsynttäreille

Simpukan luokkakavereilla ollut synttäreitä tässä kevään aikana. Esiluokkalainen poika täytti 7 vuotta ja tietenkin jotain kesäistä piti ommella. Simpukka valitsi kangasvarastoista (kuulemma) pojan näköisen kankaan. Kangas onkin mukavan pirtsakka.

Tähän kokeilin peitetikkikonetta ensimmäistä kertaa neljällä langalla. Tikistä tulikin nättiä, ehdottomasti kokeilen uudelleen. Täytyy vaan muistaa ostaa saumurilankoja enemmän, niin ei tarvitse aina vaihtaa saumurin kanssa (en tykkää lankojen vaihdosta yhtään!!!) 

 

Seuraavaksi kutsu tuli Little Pet Shopeista tykkäävän tytön 7 -vuotissynttäreille. Eikun nettiin tutkailemaan, että mikä se sellainen LPS apina oikeen onkaan. No onneksi kuva löytyi (tai luulisin, että samasta hahmosta kyse) ja applikoin sen tunikaan. Simpikka valitsi silmiin sointuvat resorit. Ja tässä oli kyllä aika kova homma, mutta lopputulos oli omaan silmään hyvä.

 

 

6-vuotissynttäreitä päästiin juhlimaan kauniissa säässä, kovin oli juhlijat sievissä mekoissa. Juhlakalulle vietiin kierrätyskankaasta tehty mekko ja Simpukka sai omansa myös. Tässä kaavassa (sk 2009)  on se hyvä /puoli, että sopii sekä joustavalle, että joustamattomalle kankaalle. Koko on 122, 6-vuotiaalle kavennettuna ja Simpukalle kaavan mukaan, vielä mahtuu, vaikka käyttääkin muuten kokoa 134. Simpikan mekko on tuollaista valmiiksi rypyssä olevaa puuvillaa, hyvin tuntuu pesussa kestävän, ei tarvitse silittää (joo-o, on jo käytetty :) )

Kesä, missä viivyt

Tämä postaus on odottanyt julksiemmistaan jo viime syksystä, aina on ollut jotain tähdellisempää. Mutta nyt, koska aihe ajankohtainen:

Kaunis kesä, tarve (sekä kankaan tuhoamishaaste) innosti ompelemaan itsellekkin jotain. Ensin ompelin Viljamin Puodin puudelitrikoosta itselleni tunikan. Se meni ihan pieleen! Näytti niin säkiltä! Mikään kohta ei istunut ja pahoitin vakavast mieleni ja masennuin. Kuvaa ottamatta nakkasin sen "odottaa toimenpiteitä/hävitystä" lootaan ja siirryin seuraavaan kankaaseen...

Marimekon kukkainen ja Nanson sininen ihanasti laskeutuva trikoo (joista piti tulla mekko jo viime kesänä, mutta tulikin yöasu Mummulle jouluksi) pääsivät tuhoamisen kohteeksi. Kangasta oli jäljellä hieman omituinen pala, joten tein etukappaleen kahdesta palasta. Se on ommeltu suoralla yhteen nurjat puolet vastakkain ja "roippeet" jätetty näkyviin. Muuten onnistui, mutta vyötäröstä tuli liian löysä. Siispä tämä mekko odottelee punottua vyötä (sekä hihansuut kanttausta). Helman jätän viimeistelemättä.


Tunnustettakoot, että olen käyttänyt mekkoa tältään :)











Pääsin kesällä sanomaan taas kerran, että "en koskaan", ompele maksimekkoa meinaan. Ompelin sitten tällaisen uikkareiden päällä käytettävän, sanoisinko... maksimekon?! Tätä ei kyllä käytetä kuin sillä matkalla uimarannalle ja kotiin... Trikoo Marimekkoa, kuminauhat rintojen päällä ja alla, helma jää huolittelematta ja aina tietenkin silittämättä :)

Keveää ja kesäistä <3















Onnistuneesta t-paidasta innostuneena käytin samaa kaavaa tunikaan/mekkoon. Kankaana puudeli, toivoin onnistuvani tälläkertaa. Ja onnistuin. Tämä malli on niin ihana ja helppo vielä tehdäkin.

Kuva on otettu vasta nyt, mekkoa pidetty ja pesty jo usean kerran. Ihanan pehmeää trikoota. Ekaa kertaa kokeilin kanttausta trikoolla, tämäkin Viljamin Puodista.
















Takaisin bloggauksen aloitukseen:

Manailin ystävälle, että olin ihan epäonnistunut tunikan teossa, hän kysyi mahtuisiko se hänelle. No, kaivelin tunikan esiin ja päädyinkin entrailemaan sitä "hieman". Kuminauhaa rintojen alle, rimpsu, nappi rinnuksille, ja kyllä tykkään!

Eihän ystävä tätä sitten saanutkaan :).

Tämäkin kuva otettu jo useamman pito- ja pesukerran jälkeen. Ja niin kuin useimmiten: On paremman näköinen päällä kuin henkarissa!