Pikku-Ukko täyttää 2 vuotta

ja sai jo etukäteen lahjaksi paidan ja haalarit. Mietin noita haalareita kauan, koska ne eivät ole kätevät kohta hoitoon menevälle pottailua harjoittelevalle. Ompelulaneilla kaimani kehotti tekemään "hienostelu"housut, joten tässä ne ovat ja niin on myös "MINÄ ITE":

Toinen syy, miksi  mietin haalareita oli se, että kaavaa en löytänyt mistään, kaikissa oli vetoketju tai jotain muuta "vikaa", enkä sellaista halunnut tuon kuvan takia. No, kaava onkin sitten "Nukkumatti" yöhaalarista muokattu, satuin kaavan piirtämään joululahjoja varten ja koska inhoan sitä hommaa, niin sillä mentiin tämäkin rojekti :).

Mussukoiden ihana, paksu joustofrotee meinasi loppua pituudesta kesken. Tai tavallaan loppuihin ja siksi laitoin resorit pulttuun, käänteellä olin alun perin ajatellut. Joustiksesta olen tehnyt jo aikaisemmin Simpukalle leggarit ja silloin piti tehdä matala vyötärö, jotta kangas riitti. Miksi, oi miksi, en tajua, että lapseni kasvavat ja kankaita on ruvettava tilaamaan METREITTÄIN, eikä senteittäin.

Paita on "Be careful out there" -hupparin kaavalla. Halusin hihan käänteellä, mutta eihän mulla tullut mieleenkään, että kaavassa, jossa on alunperin resorit, voisi olla liian leveät hihan ilman resoreita. Miten olisi voinut tullakaan? Vai olisiko? Jälkikäteen sitten lisäsin resorit, kuka sitä nyt hihaa kokonaan purkamaan ja muokkaamaan alkaa? Enkä sitten purkanut mitään, ompelin vain resorin, yksinkertaisenä tälläkertaa, ja koristetikkaukset jää näkyviin.

Paita on tarkoituksella reilun kokoinen, jotta menee sitten ilman haalariakin jonkin aikaa, siksi myös lisäsin applikaation paitaan, on sitten jotain jujua paidassakin.

 

Teemaväritys ja logo on osa Ison Ukon "aivopesu" yritystä :)

kontti nro 2

kulkeutui miehen sukulaisille, joiden kanssa tänä vuonna aattoa vietettiin. Ja saapuihan paikalle Joulupukkikin! Sivuhuomautuksena tässä, että vaikka pukki oli jälleen äärimmäisen antelias, oli hän myös järkevä tänä vuonna.

Suvun pienimmän toive oli yöpuku, joko yksi TAI kaksiosainen. Kuka sitä nyt itseään ja aikaansa säästämään ennen joulua?! Haastetta kehiin vaan ja kokopukua vääntämään (mielestäni kaksiosainen olisi ollut helpompi tehdä, liittyen tuohon kanttaus -ja vetoketjuinhooni. Yksiosainen puku on kuitenkin käytännöllisempi vuoden ikäisellä, joten tuumasta toimeen.

Teinkin pukuja sitten heti kaksinkappalein, vaaleanpunainen menee suvun toiseksi nuorimmalle. Puvut ovat "Nukkumatti" kaavalla tehtyjä, molemmissa koko 92 cm, vaikka vaaleanpunainen näyttää pienemmältä. Vetoketjun paikalla KAM-nepit. Unikaverit ovat herneillä täytettyjä sammakoita. Ne olivat kyllä söpöt, ties vaikka saisivat kavereita!

Kankaat ovat velouria, valitettavasti en muista ostopaikkoja, sillä ne on aikoinaan ostettu Simpukalle vaippakankaiksi ja siitä on jo aikaa. Silloin kun ompelut olivat lähinnä vaippoja, tilailin 50-60 cm paloja ja eihän sellaisista yöpukuja saanut! Joten kokosin nämä paloista. Mutta ei se hassumpi idea ollut ja tulihan kankaillekin käyttöä.

Perheiden aikuiset saivat lämmikettä, käsiinsä nimittäin. Kaava on itse "värkätty". Kosteuttahan nämä eivät pidä, mutta yllättävän lämpöisiltä tuntuvat fleecevuoren ansiosta.

Miehen siskojen lapaset ovat velouria, vuorena fleece, tein omaan käteen sopivat (yksi koko mahtuu kaikille ;)) Vaaleanpunaisissa valko-vaalenapunainen raitaresori ja mustissa pitsiä vähän raikastamaan tummaa lookkia.

Siskojen miehet saivat joustofroteiset lapaset, sisus fleecea, mallina Iso-Ukon käsi.

Lankomies sai kanssa omat lämmikkeensä, Iso Ukko saa samanlaiset kunhan valmistuvat :). Olen hänen lapastensa avulla sovittanut kaavoja, vähän kaventanut sieltä ja leikannut täältä. Prototyyppihän valmistuu sitten viimeisenä. Ajattelin kyllä laittaa eriväriset resorit, ettei mene sekaisin.

Äiti pojilleen housuja toivoi... joten...

Oikeastaan applikaatiot olisivat voineet mennä toisinpäin, sillä pienemmän intohimo on jalkapallo ja vanhempaan iskee vielä vihaiset linnut. Väriteknillisistä syistä se ei kuitenkaan onnistunut. Joku oli ostannut mustaa collegea liian vähän ison pojan housuja varten ja oli tyydyttävä siihen mitä oli varastossa.

Kummipoika sai collegehousut, joihin applikoin jalkapallon. Vihainen lintu ei olisi näyttänyt hyvältä tässä värissä, eikä näyttänyt possukaan, kun mallailin. Nämä ovat koko 158, ilman saumanvaroja ja ovat kyllä aika reilu oloiset, mutta päällä voi istua kuitenkin. Kaavassa oli vetoketjutasku molemmin puolin, mutta muutin sen resorilla kantatuksi ja laitoin vain toiselle puolelle.

Kummipojan veli sai yogapantsit joustocollegesta. Tämä punaisen sävy on aivan punainen, ei taita mihinkään. Metsästin tähän resoria vaikka mistä, ostinkin varmaan 4 eri punaista, mutta mikään ei käynyt. Lopulta annoin periksi ja laitoin ruskeat resorit. Ja sen punaisen vihaisen linnun. Lintu on applikoitu samasta kankaasta kuin housutkin, mutta ääriviivat eivät erotu, en tiedä pitäisikökään.

Joululahjatehtaalta valmistunutta, kontti nro 1

Nyt kun JouluPukki on käynyt joka osoitteessa, voinen laittaa tänne hieman infoa siitä, mitä tehtaalta pukinkonttiin lähti. Isovanhempien lahjat onkin jo esitelty, siirrytään siis pienempään porukkaan.

Veljen perhe sai kesämies kekkosta. Veli ja poikansa saivat t-paidat, Rouvalle tein käsineet. Ainoastaan Neiti sai jotain pinkkiä, eli tunikan, kuva tuossa alempana.

Iso-Ukko poseeraa jälleen ja niin nauttii, että ;)

Veljen ja Pojan t-paidat. Pojan paitaa ei paljon viittinnyt mallailla, kun malli uskoo vielä pukkiin :). Miehen t-paita Suuri Käsityölehdestä, kokona taitaa olla peräti 58. Pojalle "Brave Fireman" koko 128, toivottavasti mahtuu kesällä vielä. Kangas on Käpyseltä.

Rouvan käsineet. Resorista tuli ehkä hieman tiukka, ainakin minun käteen, koska valkoinen saumurointi vilkkuu alta :(

Kummitytölle tein tosiaan tunikan pinkistä college kankaasta ja applikoin siihen Monster High pääkallon tilkuista. Tällä kertaa kanttauksen ompelu kaksoisneulalla sujui moitteetta. Tunikan pohjana taitaa olla jälleen kerran "Be carefull out there", helmaa pidennetty ja levennetty. Täytyy tässä tyhmyytensä tunnustaa, että piti ihan netistä vilkasta, että mikä se "monster hai" on, josta kummityttö niin aina puhuu.

Pukin paketista unohtui penaali tms. pussukka, täytynee antaa se kun nähdään. Tässä on käytetty servettiä, jonka molemmille puolille on ommeltu kristallimuovia. Tätä voisin käyttää itsekin, oli aika hyvät värit.

Yritin muokkailla kuvaa Gimp ohjelmalla, mutta ei sitten millään onnistunut, tyssäsi viimeksi tallennukseen, tai siis siihen, että en osaa tallentaa muuhun muotoon kuin tuohon automaattiseen, niin antaa olla!

haasteeseen vastattu

Tammikuussa oli Facbookissa tällainen haaste, johon osallistuin: "Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin. Siis, käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itse tehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2013 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?" Tarkoitus oli tietenkin toimia HETI, mutta kuinkas kävikään :) Nyt on haasteet tehty ja suureksi osaksi toimitettukin. Uskaliaat saivat pussukat. Molemmissa pussukoissa on vuori, volkkari -pussissa ihan trikoinen ja "mariannessa" punainen. Volkkaripussukoita tein 2, toisen sai Pappa isänpäivänä. Blogini arvonnan voittaja sai huovutetut lumihiutaleet tuomaan valkeutta jouluun. Nämä lumihiutaleet saivat minut innostumaan virkkauksesta, koska olivat niin hellyttävät.

joulupuu on rakennettu...

...joulu on jo ovella

Ja joulunhan tuovat lapset <3. Omat lapset (2- ja 5 -vuotiaat) ovatkin tänä vuonna auttaneet jouluvalmisteluissa, kortteja teki Pikku-Ukkokin aivan innoissaan! Tämän myötä kaikille lukijoille hyvää joulua!

Toiseenkin mukavaan, vaikkakin erittäin sotkuiseen työhön muksut osallistuivat innoissaan.Joten se joulupuu, kuten enkelitikin, on tänävuonna rakennettu pienin kätösin. Painoimme kädenkuvia kankaalle, väri on ostettu Tiimarista ja on väriltään saarni. Leikkasin kädenkuvat ja ompelin ne kankaalle, sisään tyynyt ja lisää ompelua. Huopatähdet kuusten latvaan ompelin kultalangalla. Pienempi tyyny on tehty Pikku-Ukon kädenjäljistä ja hieman isompi Simpukan. Nämä kulkeutuvat Joulupukin mukana Mummille.

Minusta ovat jotenkin tunnelmalliset kuuset hämyisässä, ei niin lumisessa, jouluyössä, vain tähti kirkkaana loistaa.

Enkekeitä toisillemme

PALJASTUSVAARA!

Mikäli odotat lahjaa Tiina -Tontulta, älä lue pidemmälle :)

Mummu pyysi joululahjaksi pyjamaa, no tietenkin toive täytyy toteuttaa. Aluksi ajattelin tehdä pyjaman kokonaan Nanson sinisestä ihanasta laskeutuvasta kankaasta (jotain ohuen trikoon tyyppistä, mutta "hienompaa"), mutta olisipa tullut  tylsä! Onneksi kaapissa oli kesällä mekkoja varten ostettua Marimekon trikoota, joka sopi tuon hieman erikoisen sinisen kaveriksi.


Paidan ja housujen kaavat ovat Suuri Käsityölehdestä, paita oli joku XS -kokoiselle tarkoitettu. Housut ovat tosi vanhasta lehdestä, jätin taskut pois ja lisäsin resot´rit, jotteivat pultut nouse yöllä.

Kuvaa katsoessa voipi käyttää mielikuvitusta, Mummu on paljon hoikempi kuin minä, joten paita varsinkin on (toivottavasti) paremman näköinen hänen yllään.











Ja tietenkin Papalle mätsäävä paita myös!

Tämänkin kaava Suuresta Käsityölehdestä, miesten raglanhihaisen t-paidan ohjeella. On se hyvä, että elämäni miehet, mies, isä ja veli ovat samankokoiset, vaatteiden mallailu onnistuu. Ehkäpä Pikku-Ukkokin kasvaa miehen mittoihin aikanaan :)













Paitojen etupuolella on lastenlasten käsien kuvat enkelin siipien muodossa. Näin Mummun ja papan kaikki pikku enkelit lähettävät halauksensa joka päivä. Kädet on aplikoitu trikoosta lapsen käden mukaan ja niihin on leimasimella painettu käden omistavan enkelin nimi.

Niskassa on pienimmän enkelin "siivet", hän kun saattaa vielä tarvita opastusta toimessaan ja saattaapa tuota joutua vielä joskus kantamaankin.

 

Isompaa projektia

Parisen vuotta sitten ystäväni houkutteli minut kokeilemaan ammattiaan, eli huonekalujen entisöintiä ja verhoilua. Innostuin tietenkin! Ja sain huomata, että se on erittäin raskasta käsityötä. Sormet olivat kirjaimellisesti verillä, koska voimaa tarvitaan ja narut ovat kovia. Taisinpa ampua ystävääni niittipyssylläkin. Kumpaakaan meistä ei kaduttanut lopputulos ja innostuin ottamaan vastaan vielä suuremmankin projektin ja hän suostui siinä minua auttamaan.

Ensimmäisenä kohteena oli miehen mummon vanhat tuolit, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta päälliset olivat erittäin huonot ja jo näkyviin tulleen jouset olivat löystyneet. Valitettavasti niistä ei ole "ENNEN" -kuvaa. Purin tuolit niin, että näkyviin jäi jouset, jotka sitten kiristettiin ja väliin laitettiin superlonia. Vaihtaa niitä ei tarvinnut. Pehmikkeeksi laitettiin vähän uutta ja vanhaa.

Kankaaksi valittiin hyvin saman tyylinen kuin niissä oli alkuperäisestikin, mutta väri vaihtui oranssinruskeasta harmaaseen. Luulin, että kankaan valitseminen olisi vaikeaa, mutta kyllä sen tietää kun oikea kohdalle sattuu, ihan niin kuin monessa muussakin asiassa ;). Itse asiassa verhoilu onkin se helpoin ja yksinkertaisin osa huonekalujen kunnostamisessa, kun pohja on kunnossa, asettuu kangas hienosti tuoliin ja se on helppo siihen kiinnittää. Ystäväni siveli lakkaa kädensijoihin ja naputteli niitä "alastomassa" vaiheessa hieman, muuten runkoon ei ole kajottu.Mahdollisimman paljon käytettiin myös tuolien alkupeäiriä materiaaleja, eli täytteet ja säkkikangas onvat osittain entistä. Ja näitähän tehdään parina, eli samoja vaiheita molemmista yhtä aikaa.

Lopputulokset tässä:

Ylijäämämateriaalista tuli taulu keittiön saarekkeen takaiseen muuriin:

Suurempi projekti tulikin sitten eräästä purkutalosta miehen kaverilta. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin kehikot ja runko. Tässä tuolissa siis "tyynyt" olivat erilliset, kehikkoon tuli jouset ja pehmusteet ja verhoilu, runko on erikseen. Ensimmäisessä projektissa kaikki oli kiinni rungossa.

Alkutilanne:













Ja purkuhommia:
Poistin kaikki kankaat, sisälmylset ja jouset. Niistä ei juuri säästettävää jäänyt, kaikki oli rikki tai homeessa.











Jouset olivat, no, paikallaan, mutta löystyneet ja erittäin huonossa kunnossa






 


Tästä lähdettiin rakentelemaan uutta tuolia, eli siis kehykset jäljellä. Rungolle ei tehty muuta kuin pesin sen hyvin. Ensin meinattiin, että se täytyy lakata tms., mutta koska valitsemani kangas oli itsessään jo vanhan näköistä, sopivat kuluneet käsipuut ja selkä siihen. Selässä oli kosteuden aiheuttamaan halkeilua, mutta se korjaantui kuivassa ja lämpimässä, eikä sitäkään tarvinnut liimata. Ehkäpä verhoilen tuolin joskus uudelleen ja maalaan sen sitten...












Ja tässä erittäin tyydyttävä lopputulos. Herra Kissa on valloittanut tuolin itselleen, joten todennäköisesti se on talon paras paikka :)

Lopuksi kuva tuunatuista lajoista. Saimme tupaantulijaislahjaksi leipälapion ja rotinoita, eli huovutetun ruisleipa pannunalusen. Koskaan en näitä raaski käyttöön ottaa, mutta sääli kaapissakaan makuuttaa. minä kolvasin tekstin ja liimasin leivän, Ukko ruuvasi takan päälle.

Tärkeä tiedotus

Pienelle ja vähän suuremmallekin ihmeelle

Synnyit tähdenlennosta,
ruusunkukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
äidin ja isän haaveesta.

Kuulin vauvauutisia keväällä ja "hieman" hullaannuin. Siltä istumalta, tai siis heti kotiin päästyäni, samana iltana ompelin vauvalle lahjan ja ompelin vaaleanpunaisen. Päätettiin nimittäin Simpukan kanssa, että tyttö sieltä tulle. Vanhempien tuntemukset ja näkyviin tullut vatsakumpu saivat minut kuitenkin epäilemaaän ja ompelemaan varuiksi samanmoisen, mutta hieman poikamaisemmalla värityksellä. Ja POIKA tuli!

Hieman aiemmin syntynyt ihme täytti jo 2 vuotta, Onnea hänellekin! Hän saa velouriset housut, joiden tekemisessä vuodatin useammankin hikipisaran ja uskaltaisinko jopa sanoa, että kyyneleenkin. Virheistään oppii, or NOT :) Valmista kuitenkin tuli ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Mallina kuvissa toimii miltei saman kokoinen ja ikäinen Pikku-Ukko. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 1/2009, mutta siitä tuskin enää on paljon jäljellä, kun sitä on kavennettu ja pituutta muokattu ja resoria laitettu ja-ja-ja...

Vasemmalla on tasku, joka on ommeltu "vanhanaikaisesti" kahdesta

palasta, jotka on kiinnitetty etukappaleeseen. Olen ihastunut noihin pitkähköihin resoreihin, koska ne antavat käyttöikää. Vaikka housut ovat pitkät, eivät ne mene kantapään alle, mutta eivät nouse vauhdikkaassa menossa polviinkaan. Koko housuissa on alunperin ollut varmaankin 104 luokkaa...

Oikeaan lahkeeseen applikoin auton ja asuntovaunun, koska lahjan saaja kuuluu karavaanariperheeseen. Applikaatiot tällä kertaa joustocollegea ja muistin jopa silittää tukikankaan ja käyttää apuna kaksipuoleista liimaharsoa. Se oli kyllä hyvä, sillä applikoin valmiisiin housuihin, idea applikaatiosta iski vasta housujen valmistuttua... Auto ja vaunu vapaalla kädellä piirretty, mutta mallia hieman otettu valmispaidasta, jollainen pikkuherralla on.











Housut siis velouria, joka ostettu aikaa sitten Kestovaippakaupasta. Resori löytyi pitkän metsästyksen jälkeen Myllymuksuilta. Vyötärö tehty tällä kertaa kääntämällä ja siinä on säädettävä vyötärö, ihan reikäkuminauhaa, johon on ommeltu nappi.

Synttärilahja syksyltä

Lasten serkku täytti vuoden ja kävimme häntä tietenkin juhlimassa. Paketti sisälsi jotain pehmoista, niin kuin tänä vuonna usein ovat sisältäneet. Katsotaan kuinka ensi vuonna käy, kun palkkatyöhön palaan ja vapaa-aika tulee menemään suurelta osin kotihommissa ja tietenkin lasten kanssa puuhaillessa.

Vaatteiden kaavoja en enää muista, jostain Ottobresta kuitenkin, koko jotain 92 luokkaa. Omalle pojalle testasin ja paita olnkin juuri nyt varsin sopiva, housut menevät vielä pitkään resoreiden ansiosta kuitenkin jo nytkin. Täytyy sanoa, että tämä vaatekerta on yllä paljon paremman näköinen kuin näin kuvassa, pitäisi varmaan ottaa sovituskuvia enemmänkin!

Paidan trikoo ihanaa pehmeää koiratrikoota ja hihoissa Nanson raitatrikoota, molemmat palana ostettu kirppikseltä. Housut velouria, en muista mistä, applikaatiot tilkkuja. Toisella puolella pyöreä tasku, josta tuli kyllä aarteiden jemmaamiseen liian pieni, mikä lienee äidille helpotus ;). Koiran ruokakupissa lukee STAR ja leikkii luulla, joten applikaationa tietenkin tähti ja luu!

Resorin metsästykseen kului paljon aikaa, oikean sävyistä ei meinannut löytyä sitten mistään! Mallitilkun kanssa kiersin kangaskaupan jos toisenkin ja lopulta lötyi omista varastoista juuri samansävyinen resori ja vieläpä vain ja ainoastaan sen verran, että riitti resoreihin! Huomiona se, että tein resorit tähän kokeilumielessä yksinkertaisena, eli saumuroin sen yksinkertaisena hihansuihin ja sen jälkeen vain käänsin. Mielestäni tuli melko huomaamaton sauma.

Tämä ihana pieni poika <3 oli kirjoittanut pukille haluavansa yöpuvun, siinäpä tädille haastetta, mutta idea jo hautumassa :)

jotain punaista...

Se on joulu nyt! Tai ainakin sen odotus on kova... Itselleni joulun tuo sen valmistelu, joulukortit, muistamiset ja tänä vuonna suurin osa lahjoistakin tulee suoraan Tiina-Tontun tehtaasta, pukin pajalta tietenkin!

Pikkujoulukutsuja saadessani huomasin, että meiltä ei löydykään tarvittavaa määrää tonttulakkeja. Siispä perheen tytöt saivat uuden "tenuhiipat" ystävääni lainatakseni, pojat menkööt nyt ens alkuun vielä vanhoilla (naiset ensin...)

Kankaana kirpparilta eurolla ostamani pala trikoota, josta tuli juurikin kaksi tonttulakkia, malli muokattu vanhasta Suuren Käsityö lehden kaavasta. Kaava oli vielä pidempi, mutta kangas ei ihan riittänyt siihen. Resorin avulla myssyt pysyvät hyvin päässä vauhdikkaammassakin tonttuleikissä.

Tottakai pienelle Elvillekin täytyi oma joululakki saada, tässä tytöt poseeraavat :) Elvin hiippaan en löytänyt tarpeeksi pientä kulkusta, siinäpä siis pieni helmi. Itsekin siis myssyn sain, ja mukavalta tuntui päässä!















Tuossa aiemmassa postauksessa kehuskelin, että olen opetellut virkkaamaan, KYLLÄ! Ja sain hyvän ystävänikin innostumaan. Olen jo vuosikaudet tehnyt naapureiden/ystävien joulumuistamiset itse ja tänäkin vuonna muistan heitä lämpimin ajatuksin. Jos haluaa yllätyksen säilyttää, niin silmät kiinni :)

Huopasesta virkattu koriste on vain pujotettu kynttiläkipon päälle, se antaa ihanan lämpöisen ja jouluisen valon. Kynttiläkipot ovat kierrätettyjä vanhoista kynttilöistä. Toisessa versioissa koriste on avonainen ja kiinnityksenä nappi, tätä voi siis käyttää vaikka glögimukissa käsiä suojaamaan kuumalta. Napit ovat kierrätettyjä ja miltei kaikki erilaisia, mutta sittenhän tunnistaa oman mukinsa, vaikka glögi olisi vähön vahvempaakin ;)


Tässä vielä jotain punaista, mutta saaja on vielä hämärän peitossa. Joku pieni poika kuitenkin...

Olen miettinyt, voiko omaa logoaan laittaa 5-10-vuotiaiden lahjoihin, jottei joulun salaisuus paljastu... miten te muut toimitte, mielipiteitä kaivataan!

Viemisiä

Kävimme tapaamassa ihani ystäviä pääkaupunkiseudulla. Ihanan rentouttava viikonloppu, kyllä sielu lepäsi tutussa seurassa, kiitokset!

Ihanan perheen ihanille lapsille viemisinä pipot. Ninjago -pipon kaava netistä hieman pienennetty versio ja Monster High -pipo Modan ruttupipon S-koko. olivat kuulemma mieluisat ja istuivat päähänkin silmämääräisesti katsottuna.

Molempien pipojen päällykangas on joustocollegea ja sisus trikoota. Applikaatiot trikoota/velouria/joustofroteeta, mitä nyt sattui tilkkuina sopivasti olemaan. Kuvan hämyisyys johtuu kylmästä haetusta kamerasta, jonka linssi lämpimässä huurustui.

Muistilistaa ja uuden opettelua

Omat ideat ei aina riitä, tai tule silloin kun niitä kaivattaisiin, joten ihanaa kun kanssaihmiset ja -harrastajat jakavat vinkkejään! Blogien ihmeellisestä ja ihanasta maailmasta löysin tällaisen ohjeen säädettävän kuminauhan ompeluun, kiitos Nurkassa hurisevalle :) Miialle. Liitän sen tänne omaan blogiini, jotta itse löytäisin sen jälleen kun tarvitsen.

Niille, jotka minut tuntevat, tietävät, että minulla on huono muisti. Ja vielä huonompi nimimuisti. Onneksi teknistä lisämuistia on saatavilla, kunhan vaan sitten muistaa mihin sen tarvittavan tiedon on tallentanut tai että onko tallentanut...

Muutamia lahja-ompeluita olen suorittanut, mutta niistä edelleen kuvia myöhemmin. Saamani lahjalista on aika pitkä, katsotaan miten tämän tontun käy :) Olen nimittäin innostunut VIRKKAAMAAN! Juu-u, luitte oikein. Tämäkin taito kuuluu listalle "asioita, joita en ikinä tee". Mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan ja nyt se tuntuu vievän aikaa ompelulta, on näet miltei yhtä nopeaa :).

Jälleen kerran huomaan, että aika montaa asiaa oppii tekemään kunhan osaa lukea! Ja tietenkin "KUN INNOSTUU, NIIN ONNISTUU!". Näihin tunnelmiin...

Vaippamaratoonia kerrakseen

Viikonloppuna oli ompelumaratoonit vol. 2 ja pääsin vain toisena päivänä mukaan. Vahingosta viisastuneena otin mukaan vain "tarpeellista", en kaikkea mahdollista. Ompelin myös pelkästään ompelukoneella, saumuri sai jäädä autoon.

Lapset aloittavat vuoden vaihteessa hoidon, joten Pikku-Ukon vaippavarastoa on yhdenmukaistettava. Olen tykästynyt yhdenkoon BumGeniuksiin ja yhdestä jo aikansa eläneen purinkin ja piirsin siitä kaavat. Simpukalla tämän malliset vaipat palvelivat vaipatuksen loppuun asti keskimmäisillä säädöillä ja luulen, että riittävät kokonsa puolesta myös Pikku-Ukolle.

Ylärivissä vaipat eri säädöillä suurimmasta pienimpään ja alarivissä suurimmillaan ja pienimmillään. Neppi kiinnitys kaikissa tällä kertaa, vaikka tarra olisi ehkä helpompi. No taistelkoot! Sisuksena kaikissa vaipoissa coolmaxia eri väreissä. Vaipoissa myös kuminauhat ommeltu niin, että ne on helppo vaihtaa. Kankaat ovat kaikki aikanaan Simpukalle ostettuja, pul-kankaat kaikki Myllymuksuilta coolmaxit ovat tod.näk. Myllymyksuilta ja Kestovaippakaupasta. Nepit on tilattu jo lopettaneesta nettikaupasta ja neppipressihän on Ison-Ukon tekemä <3!

Joku maratoonareista kysyi montako vaippaa olen ommellut ja mietinkin sitä, pitäisi varmaan laskeskella... Monta nyt joka tapauksessa! Varmasti sellaiset 100-150 vaippaa kaikenkaikkiaan. Suurimman osan niistä olen myynyt/antanut eteenpäin enkä varmasti kaikkia ole kuvannutkaan. Mutta mukavaa puuhaa tuo vaippojen teko on ollut ja tarpeeseen ovat tulleet! Mainittakoon vielä, että kestoilu meillä alkoi täysin esteettisistä syistä. 2 kk ennen esikoisen syntymää vannoin ison todistajajoukon läsnäollessa, että "mä en ala kestoilemaan!" ja kuinkas sitten kävikään... molemmat muksut on kestotettu lähes täysin ja suurin osa vaipoista on itse tehtyjä, nykyään itsekin kestoilen. Kestovaiphtoehto valitaan nykyään aina, mikäli sellainen tuotteesta on saatavilla- Eli tarinan opetus on "ÄLÄ IKINÄ SANO EI!"

Tein laneilla toisenkin pitkäaikaisessa mietinnässä olleen tuotteen. Mummu tilasi patalappuja ja vuosi sitten ostinkin käsityömessuilta vanua siihen tarkoitukseen, nyt sain ensimmäiset tehtyä, olkoot synttärilahjana joulukuussa. Oli muuten ärsyttävää ommeltavaa tuo vanu, siinä on jotain foliota tms. joukossa ja niin oli nihkeetä että! Ja mun henkinen nihkeys asiaan johtuu tuosta kantin ompelusta, ei aina onnistu, ei! ja taas vannottiin, etten ikänä enää omele vino/kanttinauhaa, mutta tunnustetaan jo valmiiksi, että ompelen! Vaikeuksien kanssa päästiin kuitenkin maaliin saakka! Aika kiva malli, vanhasta Suuri Käsityölehdestä napattu, kankaat ja kantit Keskiseltä.

Onneksi olkoon!

Kilpailun oikea vastaus CORGI!

ja arvonnassa voitti ... Mirva, onneksi olkoon!

Palkinto on vielä yllätys itsellenikin :), mutta julkaistaan täällä kyllä luovuttamisen jälkeen!

Nyt iski idealla!

Näin Seinäjoen käsityömessuilla Neenuskan osastolla tätä Noshin koiratrikoota ja sain idea tehdä samanlaiset paidat lapsille. En tiedä mikä minuun on mennyt kun täytyy "samistella" nyt kovasti :). Ja yläosaa pukkaa, vaikka housujen tarve olisi suurempi...

Kankaan väri on kovin poikamainen, mutta jos joukkoon lisää väriä, muotoa, pituutta, yksityiskohtia, niin... saa neitimäisyyttäkin esiin! Simpukka ainakin tuumasi, että IHANA! Mekko on kokeiluversio, kaava on yhdistelmä hyväksihavaittua Suuren Käsityölehden paidan kaavaa 3/2007, koko 134 cm ja racerback mekon helmaa, taskut piirsin vapaalla kädellä. Tuo kanttaaminen ei ole koskaan minulla mitenkään onnistunut, mutta nyt olen tyytyväinen, paitsi, kaksoisneulan ommel purkaantuu, MIKSI?!


 NEITIkoira :)








Tavoistani poiketen toteutin suunnitelmani heti ja tein asuun sopivat leggarit, näissä kaavana Muotimuksujen leggarit, koko 128. Asuun sopivaksi leggarit tekee tietenkin kangas, sekä resorit lahkeissa ja koira-aplikaatio. Pallokangas Triteksiltä (jossa pitäisi päästä käymään...) resorit jostain...

Sovituskuvia en saanut, kun mallit eivät pysyneet paikoillaan. Ja ennen näitäkin kuvia täytyi molempien vaatteet vielä pestäkin, jäivät heti käyttöön. Mutta tässä tytön setti vielä kokonaisuudessaan:

Koska tyttö sai paidan sijasta mekon, ei kangas sitten riittänytkään pojan paitaan, vaikka tuo pikkuinen vielä onkin (kaava Ottobresta koko 104 cm, vastaa 92/98 cm). Joten, eikun inspiroitumaan, ja tällä kertaa se olikin helppoa. Itse asiassa tuossa toisessa paidassa olivat molemmat hihat ensin koirakangasta, mutta ei se oikein ollut mieleinen. Mieskin kannusti purkamaan ?! joten olihan se pakko tehdä uudestaan. Koska minulla oli nyt valmiiksi ommeltu ylimääräinen hiha, niin olihan nuukaliinin "pakko" tehdä se toinenkin paita. Varastoista löytyi samanlaatuista mustaa trikoota, joten applikointiharjoitteluksi meni. Tuo kaksi puoleinen liimaharso on kyllä kätevää, ennen olen applikoinut ilman tai yksipuoleisella.






Pikku-ukko "tarvitsi" tietenkin myös asuun sopivat housut, musta kangas paksua joustocollegea, eräästä tukkuliikkeestä löysin pienen palan, riitti juuri Hupsis-housuihin koossa 92. Näistä tuli kyllä IHANAT! Tässä koko Pikku-ukon setti, paidat myös takaa kuvattuna.