Isompaa projektia

Parisen vuotta sitten ystäväni houkutteli minut kokeilemaan ammattiaan, eli huonekalujen entisöintiä ja verhoilua. Innostuin tietenkin! Ja sain huomata, että se on erittäin raskasta käsityötä. Sormet olivat kirjaimellisesti verillä, koska voimaa tarvitaan ja narut ovat kovia. Taisinpa ampua ystävääni niittipyssylläkin. Kumpaakaan meistä ei kaduttanut lopputulos ja innostuin ottamaan vastaan vielä suuremmankin projektin ja hän suostui siinä minua auttamaan.

Ensimmäisenä kohteena oli miehen mummon vanhat tuolit, jotka olivat muuten hyväkuntoiset, mutta päälliset olivat erittäin huonot ja jo näkyviin tulleen jouset olivat löystyneet. Valitettavasti niistä ei ole "ENNEN" -kuvaa. Purin tuolit niin, että näkyviin jäi jouset, jotka sitten kiristettiin ja väliin laitettiin superlonia. Vaihtaa niitä ei tarvinnut. Pehmikkeeksi laitettiin vähän uutta ja vanhaa.

Kankaaksi valittiin hyvin saman tyylinen kuin niissä oli alkuperäisestikin, mutta väri vaihtui oranssinruskeasta harmaaseen. Luulin, että kankaan valitseminen olisi vaikeaa, mutta kyllä sen tietää kun oikea kohdalle sattuu, ihan niin kuin monessa muussakin asiassa ;). Itse asiassa verhoilu onkin se helpoin ja yksinkertaisin osa huonekalujen kunnostamisessa, kun pohja on kunnossa, asettuu kangas hienosti tuoliin ja se on helppo siihen kiinnittää. Ystäväni siveli lakkaa kädensijoihin ja naputteli niitä "alastomassa" vaiheessa hieman, muuten runkoon ei ole kajottu.Mahdollisimman paljon käytettiin myös tuolien alkupeäiriä materiaaleja, eli täytteet ja säkkikangas onvat osittain entistä. Ja näitähän tehdään parina, eli samoja vaiheita molemmista yhtä aikaa.

Lopputulokset tässä:

Ylijäämämateriaalista tuli taulu keittiön saarekkeen takaiseen muuriin:

Suurempi projekti tulikin sitten eräästä purkutalosta miehen kaverilta. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin kehikot ja runko. Tässä tuolissa siis "tyynyt" olivat erilliset, kehikkoon tuli jouset ja pehmusteet ja verhoilu, runko on erikseen. Ensimmäisessä projektissa kaikki oli kiinni rungossa.

Alkutilanne:













Ja purkuhommia:
Poistin kaikki kankaat, sisälmylset ja jouset. Niistä ei juuri säästettävää jäänyt, kaikki oli rikki tai homeessa.











Jouset olivat, no, paikallaan, mutta löystyneet ja erittäin huonossa kunnossa






 


Tästä lähdettiin rakentelemaan uutta tuolia, eli siis kehykset jäljellä. Rungolle ei tehty muuta kuin pesin sen hyvin. Ensin meinattiin, että se täytyy lakata tms., mutta koska valitsemani kangas oli itsessään jo vanhan näköistä, sopivat kuluneet käsipuut ja selkä siihen. Selässä oli kosteuden aiheuttamaan halkeilua, mutta se korjaantui kuivassa ja lämpimässä, eikä sitäkään tarvinnut liimata. Ehkäpä verhoilen tuolin joskus uudelleen ja maalaan sen sitten...












Ja tässä erittäin tyydyttävä lopputulos. Herra Kissa on valloittanut tuolin itselleen, joten todennäköisesti se on talon paras paikka :)

Lopuksi kuva tuunatuista lajoista. Saimme tupaantulijaislahjaksi leipälapion ja rotinoita, eli huovutetun ruisleipa pannunalusen. Koskaan en näitä raaski käyttöön ottaa, mutta sääli kaapissakaan makuuttaa. minä kolvasin tekstin ja liimasin leivän, Ukko ruuvasi takan päälle.